Mitä kasvojooga oikeastaan on?

Kasvojen lihaksia ei siis ole tarkoitus vain treenata mahdollisimman paljon.

Joskus oikea harjoitus on nimenomaan vahvistava liike. Toisinaan tärkeämpää on oppia päästämään irti jännityksestä.

Ja juuri tämä tasapaino on minulle kasvojoogassa olennaisinta.

Oma tärkein kokemukseni kasvojoogasta ei lopulta liittynyt edes ulkonäköön.

Se liittyi siihen, miltä kasvoissa tuntui.

Kun aloin tietoisesti käsitellä kasvojen ja leukojen alueen lihaksia, huomasin, kuinka paljon jännitystä olin kantanut kasvoissani aivan huomaamattani. Leukaperissä, suun ympärillä, ohimoilla, otsassa ja silmien ympärillä saattoi olla jatkuvaa pientä tekemistä, jota en ollut koskaan aikaisemmin edes ajatellut.

Kun tämä jännitys alkoi hellittää, tunne oli valtavan rentouttava.

Tästä syntyy myös ajatus, joka kulkee kaiken oman kasvojoogaohjaukseni mukana:

Kasvojoogassa ei siis ole minulle kyse siitä, että kasvoista pitäisi väkisin tehdä jotakin muuta.

Päinvastoin.

Tavoitteena on saada pois turhaa tekemistä, löytää kasvojen lihaksille parempaa tasapainoa ja antaa kasvojen näyttää mahdollisimman paljon siltä, miltä ne näyttävät silloin, kun ne eivät ole jatkuvasti jännittyneet.

Kasvot ovat myös neurologisesti poikkeuksellisen kiinnostava alue.

Aivojen tunto- ja liikealueilla kasvoilla ja erityisesti suun alueella on suuri edustus suhteessa niiden fyysiseen kokoon. Tämä kuvataan usein niin sanotun aivokuoren homunculuksen avulla: kädet, huulet ja kasvot näyttävät siinä valtavilta, koska niiden tuntoa ja liikettä käsittelevät järjestelmät ovat hyvin tarkkoja. [1]

Minusta tämä auttaa ymmärtämään myös sitä, miksi kasvojen käsittely voi tuntua niin kokonaisvaltaiselta.

Kun rentoutat leukaa, hierot kasvoja, hengität rauhallisesti ja annat otsan ja silmien ympäristön pehmetä, huomio siirtyy hyvin voimakkaasti kasvoihin ja kehon vireystila voi samalla rauhoittua.

Myös tutkimuksissa kasvolihasten vapaaehtoisen harjoittamisen ja mielialan sekä stressin väliltä on löydetty kiinnostavia yhteyksiä, vaikka tutkimusnäyttöä on vielä melko vähän. [2]

Siksi ajattelen itse, että kasvojooga voi parhaimmillaan olla yhtä aikaa sekä lihaskuntoharjoittelua että pieni palautumishetki.

Kasvojen rentoutumisesta puhuttaessa puhutaan usein myös vagushermosta.

Vagushermo on tärkeä osa parasympaattista hermostoa eli järjestelmää, joka osallistuu esimerkiksi sydämen sykkeen, ruoansulatuksen ja elimistön rauhoittumisen säätelyyn. [3]

Vagushermo ei kuitenkaan varsinaisesti ole se hermo, joka liikuttaa kasvojen ilmelihaksia – siitä vastaa suurelta osin kasvohermo eli seitsemäs aivohermo. [4]

Kasvot, hengitys, ääni, nieleminen ja autonomisen hermoston toiminta muodostavat silti monimutkaisen kokonaisuuden. Esimerkiksi rauhallinen hengitys ja kehon jännityksen vähentäminen liittyvät parasympaattisen hermoston toimintaan.

Siksi en ajattele kasvojoogaa vain yksittäisen lihaksen treenaamisena.

Kun harjoituksessa yhdistyvät kasvojen rentouttaminen, hengitys, rauhallinen kosketus ja tietoinen liike, moni kokee vaikutuksen paljon laajempana kuin vain siinä kohdassa kasvoja, jota juuri harjoitetaan.

Ja juuri tämä on yksi niistä asioista, joihin itse rakastuin kasvojoogassa.

Internet on täynnä kasvojoogaliikkeitä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen liike olisi automaattisesti hyvä tai että kaikkia kasvojen lihaksia kannattaisi harjoittaa samalla tavalla.

Olen päivätyöltäni juristi, ja luonteeseeni kuuluu asioiden tarkka tutkiminen. Haluan ymmärtää yksityiskohdat ja ennen kaikkea sen, miksi jotakin tehdään.

Sama näkyy tavassani ohjata kasvojoogaa.

En halua kerätä harjoituksiin mahdollisimman suurta määrää näyttäviä liikkeitä vain siksi, että ne näyttävät videolla hauskoilta.

Valitsen harjoituksiini liikkeitä tarkoituksen perusteella.

Mitä lihasta tässä halutaan aktivoida?

Mikä lihas pitäisi puolestaan saada rentoutumaan?

Voiko liikkeen tehdä niin, ettei samalla tarpeettomasti jännitetä jotakin muuta aluetta?

Ja ennen kaikkea: mitä tällä harjoituksella oikeastaan tavoitellaan?

Minusta hyvä kasvojoogaharjoitus ei ole sellainen, jossa kasvoja vain väännellään mahdollisimman paljon.

Hyvä harjoitus on täsmällinen.

Kun jotakin lihasta halutaan vahvistaa, sitä aktivoidaan tarkoituksella. Kun jokin alue on jatkuvasti kireä ja ylityöskentelevä, sitä ei välttämättä tarvitse treenata yhtään lisää – silloin se tarvitsee ennemmin lepoa, liikkuvuutta ja rentoutusta.

Kasvojooga ei myöskään vaadi tunnin treenejä tai täydellistä harjoittelurutiinia.

Jo se, että alat huomata omia tapojasi, voi olla arvokasta.

Puretko hampaita yhteen keskittyessäsi?

Jännitätkö leukaa ajaessasi autoa?

Nostatko kulmakarvoja jatkuvasti?

Puristatko huulia yhteen?

Vetäytyvätkö suupielet helposti alaspäin?

Kun alat tunnistaa näitä tapoja, voit myös alkaa vaikuttaa niihin.

Kasvojooga on minulle ennen kaikkea tietoista kasvojen lihasten käyttöä: välillä vahvistamista, välillä aktivointia ja hyvin usein rentouttamista.

Tavoitteena eivät ole jäykät tai ylisuorittavat kasvot.

Sillä rentoutuneet kasvot ovat kauniit.